Minä olen Kristina Holst, Kiia.
Olen ihan pienestä asti rakastanut koiria. Äitini oli perhepäivähoitaja,
ja on edelleenkin, jotenka en saanut koiraa kotona auessani vaan "lainasin" paperitonta saksanpaimenkoira urosta nimeltä Cheri.
Ensimmäisen oman koiran hankin kun seisoin omilla jaloillani
17 vuotiaana, pitkäkarvavinen collie "Sunny" (Golden Rose West Point). Sunny oli rakkainta mintä minulla oli. Sunnylla
oli näitä ihania collie-syndroomia, toisin sanoen sai hepulikohtauksia jossa hän ilman syytä juoksi ympyrää lakkaamatta.
Hassu koira.
Yhteenaikaan minulla oli 2 koiraa, uroksia molemmat...
Ostin eurolla sekarotuisen Eemelin, kun oli vaan pakko saada se pentu pois siitä alkohoolikodista. Eihän minulla voinut
olla 2 urosta pitkään, sillä Eemeli alkoi taistella laumanjohtajuudesta, mutta hän sai hienon uuden kodin Tervikin kartanosta,
Pernajasta, Jannica von Veh:in luona (Ernrooth).
Eräänä päivänä huomasin syntymämerkkitapaisen pilkun 6
vuotiaan Sunnyn korvassa, mutta se olikin pahanlaatuinen ihosyöpä. Syöpä leikattiin, mutta se olikin leviännyt... Sunny
eli 9 vuotiaaksi.
Minun hoivissa on myös ollut jokunen saksanpaimenkoira,
rotweileri ja yksi dalmatialainen. Koirat olivat menossa lopetukseen pitovaikeuksiaen takia. Nämä koirat saivat odotetusti
uudet kodit, koska eivät olleet mitään ongelmakoiria, kaipasivat rakkautta ja ohjausta.
Ostin ihan ikioman skasanpaimenkoiran, "Cherin", Deimos
Vinnie (HD C) 1997. Luonnevian takia jouduin lopettamaan rakkaan ystäväni jo 2 vuoden iässä. Cheri kävi kiinni kaikkiin
jotka tulivat minun lähelle. Se ei edes viimeisinä elinviikkoina pystynyt nukkumaan, piti vaan vahtia mammaa. Cherin poismenon
jälkeen meillä ei ollut koiraa pariin vuoteen.
2002 ihastuin sattumalta "lampaan näköiseen koiraan".
Kiinnostuin koiran luonteeseen, kyselin koirasta omistajalta ja olin myyty.
Alkoi Lagotto Romagnolo jahti...ja saimme Punatassun
Nebulosa AC:n kotiimme helmikuussa 2003. Aivan ihana pieni kikkara ruskea karvakasa valloitti koko perheemme. Vilma oli aivan
uskomattoman fiksu. Oppi sisäsiistiksi jo 11 viikkoisena! Valitettavasti Vilma jouduttiin lopettamaan 4 kuukauden ikäisenä,
koska hän sairasti pikkuaivorappeuma tautia (Cerebellar Abiotrophia). Pentu ei pysynyt edes pystyssä! Lue lisää...Punatassun Nebulosa Ac
Päätimme heti hankkia uuden perheenjäsenen, ja
kesäkuussa 2003 Viivi (Budoar Viivi) ilmestyi meille meille ja valloitti meidän sydämet aivan totaalisesti. Lue Viivistä sen omilta sivuilta... Lagotto Budoar Viivi.
Viiviä ja minua ei erota
mikään. Teemme kaiken yhdessä. Ainoastaan kun työvuorot iskevät jää Viivi kotiin odottamaan että tytöt tulevat koulusta kotiin.
Ja nyt tuntuu siltä että
meille mahtuisi pari lagottoa lisää...
Marraskuussa 2005 Olala
da Tartòfla saapui meille Sveitsistä asti.
Mutta kyllä tänne vielä
mahtuisi lisää...
